Takuu enää jäljellä?

Tässä pennussa on reilusti valmistusvirheitä! Ensinnäkin pennunhan pitäisi vuotaa vähän sinne tänne monta kuukautta, tällä se loppui 1,5kk jälkeen. Sitten pennuthan tuhoaa paikkoja, puree huonekaluja, syö mattoja, puhelimia, latureita, johtoja, kaukosäätimiä jne, mutta ehei, tämä yksilö syö vaan luita ja korkeintaan maistelee sormia. Täytyyhän siinä oli joku vika...

Jo varhaisessa vaiheessa se oppi käyttämään ääntä jotta ihmiset huomaisi että pitäisi päästä ulos. Vinkuminen muuttui nopeasti haukahdukseksi, jos ei apu tullut tarpeeksi nopeasti. Tämä haukahdus ei ollut mikään hiiren kuiskaus, vaan Falco käytti siihen koko keuhkojens voimaa. Aluksi varmaan naapuritkin olisivat voineet aavistaa koska olemme menossa ulos, nykyään sillä on sen verran kontrollia ettei hätä ole niin suuri ja äänen käyttöön voi panostaa vähemmän. Öisin kun hätä yllätti kesken unia, haukahdus oli paljon väsyneempi ja silloin se alkoi ihme örinällä, kunnes kurkku kirkastui.

Bordercolliehan on ketterä huomaamaton koira sisätiloissa, muttei tämä yksilö! Yritäpä itse ajaa panssarivaunua olohuoneen läpi niin tiedät mitä tarkoitan. Kaiken huipun lisäksi se tekee sen suurella hymyllä, häntä lyö vimmatusti joka suuntaan ja putsaa sitten loput pöydällä olevat esineet. Se onnistuu aina kiertämään kaikki mahdolliset johdot itsensä ympäri ja juoksee sen jälkeen täydellä vauhdilla poispäin, latauksessa olevat puhelimet ja lamput, joita sen pitäisi pureskella rikki  sen sijaan lentää laittialle ja menee kuitenkin rikki.

Onpa se kerran yrittänyt ihan oma-aloitteisesti siivotakin omat oksennukset pois. Isäntä oli puhelimessa ja ihmetteli minne Falco oli menossa talouspaperirullan kanssa. Falco oli edellisenä päivänä nähnyt kuinka emäntä siivosi oksennukset taloupaperilla. Pöydällä oli talouspaperirulla, joka oli saanut olla ihan rauhassa monta viikkoa, mutta nythän Falco tarvitsi sen ja otti paperista kiinni ja juoksi kohti oksennuslätäkköä. Harmi vaan ettei osannut katkaista paperia oikeasta kohdasta, nyt sitä oli sitten kolmisen metriä pitkin lattiaa, ellei se meinannut ensin mitata kuinka paljon tullaan tarvitsemaan? Ahkera poika, tässä ei tuhlata mitään aikaa siihen että ensin hälytetään ihmiset paikalle ja vasta sen jälkeen ruvetaan siivomaan.

Väliovi ei saa olla auki, koska sitten rappukäytävän äänet kuuluvat liian hyvin sisälle. Siitäkin pitää ilmoittaa vinkumalla ja lopuksi haukkumalla. Jos omistaja lähtee ulos ja jättää välioven auki se tarkoittaa sitä että se meinasi oikeasti ottaa koirat mukaan, mutta ei vaan muistanut. Eli sitten haukutaan perään niin että omistaja varmasti huomaa ja muistaa, mutta jos väliovi on kiinni se oli myös tarkoitettu niin että koirat jäisi kotiin odottamaan, hiljaisena.

Pehmolelu on Falcon suosikki, kleinspitz on tähän tarkoitukseen aivan ykkösluokkaa. Se kun liikkuu niin hassusti, pallo joka pomppii eteenpäin ja kun käy vähän nykäsemässä tai kokeilemassa tassulla siitä lähtee hauska ääni ja parhaassa tapauksessa se jopa juoksee vähän perään.

Kaikki koiranruoka on tarkoitettu sille, riippumatta kuka sitä yrittää syödä. Ilman valvontaa toiset koirat jäisi ilman ruokaa, koska Falco tulee yksinkertaisesti kupille ja syö, jos joku kehtaa sille murista se lyö tassulla tai murisee takaisin. Se jättää oman ruokakupin valvovan silmän alle ja lähtee vaeltamaan muiden kuppien luo, jos joku uskaltaa mennä Falcon kupin lähelle se syöksyy kuin ohjus kuppia kohti ja todennäköisesti säikäyttää muita jo sillä kauemmas, jos ei se tehoa pitää vähän vahvistaa murisemalla.

Jos haluaa elää helppoa elämää voi syödä suoraan kupista, mutta Falcon mielestä se on vain laiskoja koiria varten. Se nimittäin kävelee kupille ja poispäin edes takaisin kunnes kuppi on tyhjä. Tähän liittyy tietysti myös se että huulet ovat sen verran väljät että kokonaisia muonakuulia tai osia niistä tippuu sinne tänne pitkin keittiötä. Näinpä ruokaa ei tarvitse ainoastaan omasta kupista etsiä vaan se löytyy aika yllättävistäkin paikoista! Välillä emäntä itse heittää kuivamuonaa lattialle, jotta Falcolla olisi jotain tekemistä, mutta jos ei niin voihan koira itsekin järjestää tämän puuhan itselleen.

Silloin kun Falco saa jotain todella herkullista se haistelee sitä hetken, menee vähän kauemmas, menee makaamaan ja ihailee herkkua hetken aikaa. Tämän jälkeen se yrittää samanlaistua herkkuun, eli se kierrii herkun päällä ja yhtäkkiä herkullinen tuoksu onkin siirtynyt myös omaan turkkiin. Tämä onnistuu jotenkuten normaalioloissa esim. siankorvan kanssa, mutta kun Falco oli saanut koiranmakkaraa sitä oli myös ihmisten lahkeissa, tapetissa ja takkuna turkissa. Toinen vähemmän sopiva herkku oli vaahtokarkki, kun se oli ensin käynyt suussa siitä tuli tahmea ja jäi turkkiin kiinni. Falco etsi sitä kauan aikaa ja ihmisetkin luuli että se oli oikeasti löytänyt tiensä koiran kitaan, mutta seuraavana aamuna turkista löytyikin tahmea takku ja sen keskeltä löytyi yllättäen vaahtokarkki. Olipa kätevä, näin Falco oli säästänyt sen pahan päivän varalle niskassa. Emäntä nyt kuitenkin pilasi heti ilon ja irrotti sen karvoista ja antoi sen Falcon suun eteen. Mitähän se silloin tekee, ottaa sen suuhunsa, pudottaa maahan ja kierii sen päällä, niin että se jää niskaan taas ja Falcolla on tietysti kova työ etsiä minne se herkkupala nyt joutuikaan.

Ruoalla tai makupaloilla täytetty aktivointipallo on oiva aktiviteetti, mutta yllätys yllätys Flacolla on oma näkemys sen käytöstä. Pallon pyörittämisen tohinassa se unohtaa syödä ja itse pallosta tulee se hauskin juttu. Jälkeenpäin kun tulee nälkä voi käydä koko asunnon läpi uudestaan syömässä matkan varrelle tippuneita ruokapaloja, niinpä yhdestä aktiviteetista tulikin kaksi!

Olen kuullut että toiset koiranomistjat herää siihen koira varovasti pussailee naamaa ihan litimäräksi, mutta tässäkin on meidän kohdallamme sattunut huono yksilö. Se nimittäin nyrkkeilee ja raapii, niin paljon kuin sielu sietää, samalla häntä vispaa seinää vasten niin että kuuluu tumps-tumps-tumps varmaan naapureillekin asti. Vähän vanhempana se nyt ylettyy sen verran pitkälle että se hyppii etutassuilla pahaa aavistamattoman nukkuvan ihmisen päälle ja hönkäisee iloisesti namaan.

Useimmat koirathan riemastuu kun ollaan menossa ulos, niin myös tämä yksilö. Ulkovaatteiden pukeminen onkin taitolaji, sitä en olisi ikinä uskonut ennen kuin Falco tuli taloon. Eteisessä meillä on tuoli, jotta kenkien pukeminen olisi ylipäätänsä mahdollista. On siskoni kyllä yrittänyt joskus ihan lattialla istuen pukea, mutta se ei meinaa onnistua alkuunkaan. Jos kengissä on nauhoja, Falco auttaa solmimisessa kykyjensä puitteessa. Toinen ongelma kenkien pukemisessa on kuinka ylettyä kenkiin, kun on syli täynnä koiraa. Falco nimittäin näkee tämän oivana mahdollisuutena tulla syliin kun ihminen kumartuu alaspäin ja istuu noin lähellä! Mikäli ihminen on niin nopea että ehtii sulkea sylin ettei edes tunkemalla tunkeminen auta, täytyy tyytyä pussailemiseen. Kun kierrokset ovat vähän korkeammalla hampaatkin voi vahingossa osua rakkaudenosoituksena ”uhrin” korvaan tai leukaan.

Välillä jalka ei meinaa mahtua kenkään, koska se on jo täytetty mustavalkoisella kuonolla. Toisinaan jalka ei mahdu ulkohousujen pultusta ulos koska se sama mustavalkoinen kuono roikkuu lepattavassa pultussa innostuneesti. Kun olet saanut molemmat jalat eri pulttuihin törmäät seuraavaan ongelmaan, se mustavalkoinen pää on siirtynyt tutkimaan housujen sisäpuolta ylhäältä päin. Eli et saa housuja vedettyä ylös ollenkaan, vaan ensin pitää siirtää koiraa vähän kauemmas, silloin pää yleensä seuraa perässä (mikäli sinulla on tarpeeksi pitkät käsivarret), mutta huomaa että bordercolliella on tämmöisissä tilanteissa yllättävän pitkä kaula.

Falcohan on palveluskoira ja kyllä se niin kovasti aina yrittää palvella kaikella mahdollisella tavalla, mutta se on vielä siinä iässä että halu auttaa ylittää kyvyn. Yksi sen monista motoista onkin yrittänyttä ei tuomita. Yleensä jos ei onnistu pitää vain käyttää vähän enemmän päättäväisyyttä, vauhtia ja voimaa.

Falcohan ei yritä tehdä reikiä seiniin tai lattiaan, mutta on se lattia ärsyttävän tasainen kun yrittää nukkua. Mitä silloin tehdään: armoton kaivaminen toisella tassulla, josko se muovimatto edes pikkuisen antaisi myötä ja rypistyisi pesäksi. Onneksi Falco ei lannistu ihan heti vaikkei se onnistu ensimmäisellä, toisella taikka edes sadallyhdeksännelläkymmennenelläkolmannella kerralla eikä edes kielloistakaan. 10 kuukauden ikäisenä se kuitenkin luopui siitäkin ideasta.

Se joka luuli että Falcon hauskat ideat loppuivat tähän erehtyy pahasti, seuraava onkin jäljestys. Miksi ihmeessä seurata yhtä jälkeä nenä maassa, silloinhan paljon ympärillä tapahtuvaa voisi jäädä näkemättä ja sitä paitsi jäljestäminen ilmasta on paljon nopeampi vaihtoehto. Silloin nimittäin huomaa aikaisemmassa vaiheessa jos ihminen on vaikka kääntynyt vähän edempänä. Ja kukahan ihan oikeesti jaksaa etsiä joka ikistä makkaranpalaa, joka on pudonnut jäljen tekoihmiseltä, Falco kuitenkin tietää että lopussa namuja on vähän isompi kasa, eli ei muuta kuin mahdollisimman nopeasti sinne.

Luoksetulo sujuu nuorelta herralta nopeammin kuin hyvin. Aina kun emäntä huutaa tai emännän kaveri huutaa omia koiria Falco on salamana kaverin luona, koska emännän makkaranpalat eivät kiinnosta, muita kuin kaverin koiria.

Yleensä kun koira yrittää sitoa etujalat ihmisen jalan ympärillä, on kyse dominanssista tai yliseksuaalisesta käyttäytymisestä, mutta luuliko joku että Falco toimii näin? Se haluaa vain halata, se kun on huomannut että ihmisillä on epämielyttävä tapa tökkiä ylöshyppiviä ylisosiaalisia koiria takaisin alas. Tähän Falco sitten keksi ratkaisun, otetaan kunnon ote reiden ympäriltä ja mieluiten peukkukynnellä voi tehostaa otetta. Ei varmaan tarvitse mainita että emännällä on aika usein 10-20 cm pitkiä mustelmia jaloissa. Toinen ratkaisu tähän tökkimiseen on juosta melkein täysillä kohti ja antaa yllätyspusun, aina ei tarvitse edes pysähtyä vaan suoraan lennosta ja silloinhan pääsee kätevästi jatkamaan matkaa eteenpäin. Tätä tapaa ei tieteenkään voi soveltaa kaikkiin ihmisiin, se tepsii lähinnä lapsiin ja lyhyeisiin aikuisiin.

Lopuksi ei voi suositella bordercolliepentua kenellekään! He jotka tarvitsevat vielä neuvoja, eivät kuitenkaan halua bordercollieta tarpeeksi paljon kestääkseen niiden temppuja ja he jotka tietävät haluavansa bordercollien eivät kuitenkaan tarvitse neuvoja enää.